keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

päiviä, jolloin ei tapahdu mitään





Päivät muistuttaa tällä hetkellä kovasti toisiaan, edellistä seuraa aina toinen aurinkoinen, tyyni ja hiljainen. Jollain tapaa nautin siinä hitaudessa ja vapaudessa kellumisesta. Toisaalta mua ahdistaa se, ettei tekemisellä tunnu niiden kahdentoista vuoden jälkeen olevan rehellistä päämäärää ja se, että päivät sulaa toisiinsa kiinni muodostaen yhtenäisen, määrittelemättömän kokonaisuuden. Ajatus tulevaisuuden avoimuudesta on tuntematon ja kauhistuttava, lohdullinen ja jännittävä. 

Ajattelen, erittelen ja analysoin, minkä seurauksena ahdistun. Seuraavaksi pyrin palaamaan tähän hetkeen, aurinkoon, joka paljastaa ikkunoiden likaisuuden ja piirtää lattialle kuvioita. Aamupalalla syötyihin banaanipannukakkuihin ja suunnittelemattomiin tunteihin. Mun ajattelun ja mielen sisältöjen syklisyys tiivistyy lähinnä näihin asioihin. 

Huomenna paistan parempia banaanipannukakkuja. Ja ehkä ajattelen, erittelen ja analysoin vähän lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti