sunnuntai 27. tammikuuta 2013

joulukuussa ja tammikuussa


Tältä näytti Senaatintorilla aatonaattona. Pilvet väistyivät pieneksi hetkeksi ja kirkko näytti kauniilta kirkasta taivasta vasten. Me istuttiin ja laulettiin kauneimpia joululauluja. Pappi saarnasi aineellisten lahjojen puolesta ja meitä nauratti. Nauratti, koska tajusimme todistavamme huonointa puhetta ikinä.



 Joululomalla mentiin kuuntelemaan Scandinavian Music Groupia ja mä teeskentelin osaavani laulujen sanat, vaikka todellisuudessa osasin vähemmän kuin kehtasin myöntää. Joululomalla syötiin eikä meinattu. Suklaakonvehteja ja mätipaahtoleipiä ja suklaakonvehteja ja katkarapupaahtoleipiä. Tärkeintä on, että paahtoleipä on valkoisinta mitä löytyy. 



 Aamupala numero yksi, kaksi ja kolme. Mikä ei kuulu joukkoon? 

Kotikissana on hyvä olla lempilakanoissa ja mummun neulomissa villasukissa. Silloin psykologian kirja ei tosin sovi kuvaan, vaikka pitäisi.
 

Tältä näytti mun viimeinen hetki perjantaina. Serkun kanssa vierekkäin, kuuntelin kun se kertoi Milanosta ja nutellacrepseistä. Mietin samalla, että joulutähti näyttää kotoisalta tammikuussakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti