lauantai 13. lokakuuta 2012

RUMA HELSINKI



 Olen huomannut, että jollain kierolla tavalla mä viehäytyn kuvissa rumuudesta. Estetiikkaan ja  kauneuteen on liian helppo turtua ja tulee hetkiä, jolloin syntyy halu nähdä jotain realistista ja todellista, myös rumaa. Merihaka on yleensä se paikka, joka saa mut sulkemaan silmät ja vakuuttumaan siitä, että mä olen todistamassa todellista arkkitehtuurista painajaista. Eilen kaikki oli kuitenkin toisin, ja ruma sai mielenkiintoiset kasvot.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti